torstai 26. elokuuta 2010

Työ ja arki

Niin vaan on uusi arki vienyt mukanaan. Hienot ajatukset blogin viikottaisesta päivittämisestä ovat toistaiseksi vajonneet unohduksiin. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä muistanut tämän olemassaolon, mikä on jo positiivista. Kun kohta on kuukausi takana työ-päiväkoti-koti-kokoukset arkea takana, alkaa elämä ehkä pikkuhiljaa tasoittumaan.

Neljän ja puolen vuoden kotona oleilun jälkeen töissä on todella ihanaa. Tunnen olevani elossa. Aikuinen. Ihminen. Irrallinen olento. Ajan pyörällä aamuruuhkassa ja olen osa sitä kaikkea kansaa joka myös vaeltaa töihin. Kiirehdin töistä päiväkotiin ja tunnen taas olevani osa jotain suurempaa arkikokonaisuutta. Jotain, mistä en ollut vuosiin tietoinen, enkä osannut sitä varsinaisesti kaivata.

Arki on siis varsin mukavaa. Kuten myös rutiinit ja aikataulut. Herääminen herätyskellon ääneen (yleensä kyllä lapset kömpii jo sitä ennen kainaloon). Lasten hakeminen päiväkodista. Jopa iltakiukuttelut. Jotka tulee aina just sillon kun itse ei jaksaisi. Iltasadut ja hiusten harjaamiset.

Kokouksia olen kyllä jättänyt väliin. Ja käynyt nukkumaan perjantai-iltana kello kahdeksan. Ja huutanut pää punaisena. Unohdellut asioita. Pitänyt liian huonosti yhteyttä ystäviin.

Mutta tällainen vajoaminen ja uuden rakentaminen sopii elokuuhun mitä täydellisimmin. Arki jatkuu.