keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Uusi ystävä

Syksyisen melankolian keskellä usein käperryn omaan yksinäisyyteni, eikä ystäville riitä energiaa. Tänä syksynä olen kuitenkin löytänyt uuden ystävän. Ystäväni nimi on Wivi. Tapaamme kerran viikossa tiistaisin klo 16.30-16.55 kotikatuni varressa. Lapset näkevät Wivin heti kun tämä kääntyy kulman takaa kadullemme ja vilkuttavat koko matkan. Wivi on kirjastoauto.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut kirjaston merkityksestä elämässäni. Tänä syksynä, kun työarki on vienyt mukanaan, enkä ole enää jaksanut raahata perhettäni keskustaan pääkirjastoon on kirjasto tullut luokseni renkailla. Sen odottaminen on mukavaa. Lähitalojen asukkaat kokoontuvat kadun varteen, keskustelevat säästä, lukemistaan kirjoista ja kirjoista joita ovat tilanneet. Leikittävät lapsia samalla, nostavat kaiteelle istumaan ja taas alas. Kyselevät päiväkotikuulumisia ja lohduttavat kun turhautuminen meinaa iskeä: "Kyllä se Wivi tulee ihan kohta!"

Siinä missä kirjastot ovat paljon enemmän kuin vain seinät joiden sisälle on kasattu hyllymetreittäin kirjoja, ovat myös kirjastoautot enemmän kuin autoja joista lainataan ja joihin palautetaan. Kansanliikkeitä perustetaan estämään lähikirjastojen lakkauttamisia ja kuitenkin tuntuu että näistä tapellaan jokaikisen budjettikeskustelun yhteydessä. Kirjastoautossa asioidessani mietin, että varmasti odottava ihmispaljous kadulla kertoo päättäjille omaa kieltään siitä, että kirjastoautoja tarvitaan. Toisaalta samaan aikaan pelkään että ne kierot ajattelevat että tässäpä voidaankin siis huoleti iskeä kirveen alle pari lähikirjastoa ja korvata ne kirjastoautoilla. Haluan molemmat!

Kirjastoautoni valikoima ei ole paras mahdollinen, viimeisin lainaamani kirja (minkä tänään luin) oli Kira Poutasen Kotimatka. Kevyttä viihdettä, juuri sopivaa väsyneelle mielelle. Olen valmis ottamaan laadullisen notkahduksen, seurauksena omasta laiskuudestani kävellä pidemmälle. Toisaalta voisin myös pikkuhiljaa tutustua varausjärjestelmään, ei se niin paljoa maksa.

Ja lapset, niin. He kysyivät tänään (keskiviikko), että koska taas päästään kirjastoautoon, montako yötä siihen on?

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tervetuloa syksy


Viikonloppu maalla:

raakoja ja kypsiä omenia, ei vielä paljoa pudonneita,

lasten rönsyilevä kasvimaa,

josta pinaatit pakkaseen ja herneet suuhun.




Pullaa,

Tuulenkaatamia metsäretkellä,


vaan onneksi myös sieniä.


Lopuksi rantasaunaan.