lauantai 30. lokakuuta 2010

Kysymyksiä ja vastauksia seurakuntavaaleissa

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa maanantaina ja kestää ensi viikon ajan. Jyväskylän ennakkoäänestyspaikat löytyvät täältä. Varsinaiset äänestyspäivät ovat 14 ja 15.11 ja äänestyspaikat ovat täällä. Olen ehdolla Vihreiden niittyjen listalla ja ehdokasnumeroni on 223.

Jo viime maanantaina avattiin kansalle vaalikone, johon oli niin valtava ryntäys (mahdollisesti homokeskustelun innoittamana), että vaalikone tukkeutui jo maanantaiaamupäivän aikana. Jos haluat vastata vaalikoneeseen ja katsoa miten yhtäläiset vastaukset meillä on, tee se nyt! Mikäli joku haluaa vaalikonetta tekemättä tutustua vastauksiini, ne löytyvät täältä.

Kun katsoo ajan takaa omia vastauksiin, tulee vähän kriittiseksi ja alkaa pohtia miten on vastannut mihinkin kohtaan, ja ajatteleeko todella niin kärkevästi kun on itseään ilmaissut. Siksi ajattelin tässä blogikirjoituksessa avata hieman kantojani vaalikoneen eri kysymyksiin.

Oma sloganini vaaleissa on: "Hiljaisten huuto kuuluviin". Allekirjoitan sekä Vihreiden seurakuntavaaliteesit, että Tulkaa kaikki- liikkeen ohjelman.

Vaalikoneen ensimmäisen kohdan, jossa sai lisätä varoja yhteen seurakunnan työmuotoon, jätin tyhjäksi. Kyselykierros osoitti että tähän kohtaan kuului vastata että "nuoriso", koska nuorissa on tulevaisuus ja koska vanhat äänestäjät eivät tee vaalikoneita :) Itse en kuitenkaan halunnut valita näistä vaihtoehdoista yhtä, joten valitsin sen mikä puuttui kokonaan: työn siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa. Tämä on mielestäni ryhmä ihmisiä jotka kaipaisivat monesti kipeästi apua seurakunnalta.

Toisessa kohdassa totean haluavani vaikuttaa kirkon oppiin. Aluksi valitsin tähän kohtaan kirkon kannanotot, mutta lopulta mietin asiaa ja totesin, että kyse ei ole vain siitä miten kirkko puhuu vaan siitä mitä se puhuu. Toisaalta toivon että seurakunnat ottaisivat enemmän kantaa esimerkiksi köyhyyteen, siirtolaisten asemaan, tuloerojen kasvuun jne. Joten sinänsä toivon kirkolta myös enemmän kannanottoja yhteiskunnallisiin asioihin.

Kohdissa 3-6 vastaukseni eivät ehkä kaipaa enempiä perusteluja, mikäli joku niitä haluaa vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin esimerkiksi sähköpostitse.

7.kohdassa, kysymykseen menokurista vastasin että seurakunnan vapaaehtoisreserviä tulisi hyödyntää enemmän. En tällä tarkoita sitä, että seurakunta-aktiiveja tulisi kuormittaa lisäämällä heidän taakkaansa holtittomasti lisää vastuualueita. Uskon kuitenkin, että sitoutumista oman seurakunnan asioihin lisää aktiivinen toiminta seurakunnassa. Esimerkiksi äitini ystävineen tekee upeaa vapaaehtoistyötä omassa seurakunnassaan paljon ja se pitää seurakunnan vireänä pienellä paikkakunnalla. Miksei siis Jyväskylänkin kokoisessa isossa seurakunnassa, etenkin pienemmissä alueseurakunnissa. Uskon, että tämä on joka tapauksessa seurakunnan tulevaisuutta, miksi ei siis organisoida sitä ajoissa hyvin.

Kahdeksannessa kohdassa olen valmis vähentämään työntekijöitä musiikin alalta hallinto-ja talouspalvelun ja jumalanpalveluselämän lisäksi. Tästä en ole mitenkään ihan 100 prosenttisen varma, koska todellisuudessa en ole ihan selvillä siitä, miten paljon seurakunta työllistää ihmisiä juuri musiikin alueella ja miten paljon sieltä on varaa karsia. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi erilaisten kuorojen on mahdollista toimia vapaaehtoisvoimin, kuten myös säestämisen erilaisissa tilaisuuksissa jne. Toisaalta työttömyyttä tällä alalla en ole innokas lisäämään.

Edelleen kohdat 9-13 ovat minusta selviä. Lukuunottamatta edelleen vallitsevaa ihmetystä siitä miksi seurakuntavaalikoneessa kysytään ehdokkaan kuulumista herätysliikkeisiin..

Äänestysikärajan laskeminen 16 vuoteen on sinänsä minusta hyvä asia ja mahdollisesti aktivoi nuoria äänestämään. Toisaalta olen sitä mieltä, että yhteiskunnallisten asioiden opettaminen peruskoulussa on niin hataralla perustalla, että äänestysikärajan laskeminen ei yksin riitä. En tiedä onko seurakuntavaalien alle järjestetty edes minkäänlaista lukiokierrosta, missä eri ryhmittymien ehdokkaat kävisivät paneelissa keskustelua esimerkiksi vaalikoneessakin olleista kysymyksistä. Tämä olisi vähintä mitä pitäisi tehdä. Laajemmin koko yhteiskuntaopin opetus pitäisi uudistaa ja tuoda politiikka takaisin kouluihin.

Kohdan 16 sekä kysymys että vastausvaihtoehdot olivat ankeat. "Saako koulussa ja päiväkodissa opettaa omaa uskontoa?" Saa vai ei saa. Valitsin näistä että ei saa. Ehkä käsittäisin mieluummin tämän kysymyksen muodossa "pitääkö". Ja olen sitä mieltä että ei pidä. Olen sitä mieltä että kouluissa tulisi siirtyä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen, jossa opittaisin tärkeitä asioita kaikista uskonnoista, sitä kautta myös mahdollisesta omasta uskonnosta. Päiväkodin tehtävä ei mielestäni ole opettaa mitään uskontoa. Tämä ei minun kohdalla tarkoita sitä, etteikö suvivirttä saisi laulaa tai enkeleitä askarrella, kuten toisinaan näissä keskusteluissa todetaan. Omaa uskontoa opetetaan tarkemmin lapsille sekä pyhäkouluissa että erilaisissa seurakunnan kerhoissa, tapahtumissa ja leireillä. Mielestäni tämä riittää. Päiväkotiryhmissä ja koululuokissa alkaa olla niin monenlaisia lapsia: eri uskontoihin kuuluvia, sekä ateisteja. En pidä siitä että lapsia aletaan erotella eri ryhmiin uskontonsa perusteella.

Huh. Siinä ne vastaukset. Tulipas pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoit lukea :) Pari muuta tekstiäni seurakuntavaaleista löydät painamalla blogin oikeasta laidasta kohtaa "seurakuntavaalit". Nyt sitten jännitetään ja toivotaan parasta. Kerrotaan kavereille ja käydään äänestämässä.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Miksi seurakuntavaaleihin?





Moni on esittänyt minulle otsikon mukaisen kysymyksen: miksi halusin asettua ehdolle seurakuntavaaleissa? Viime aikojen kirkostaeroamiskäyriä katsellessa ja melko värikästä homokeskustelua kuunnellessa, olen joutunut miettimään vastaustani tarkkaan. Toisaalta voisin muotoilla edellisen lauseen pikemminkin niin että olen saanut miettiä vastaustani tarkkaan.

Vielä laittaessani nimeni listaan asia oli minulle itsestään selvä. Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon, olen siten osa seurakuntaa, miksi en siis haluaisi olla mukana vaikuttamassa siihen millainen minun seurakuntani on, millaista toimintaa se järjestää ja mihin panostaa. Kuten aiemmin kirjoitin, olen seurannut seurakuntapolitiikkaa koko ikäni äitini aktiivisesta poliitikkourasta johtuen. Olen nähnyt läheltä sen raadollisuuden, mutta myös palkitsevuuden.

Minua pyydettiin ehdokkaaksi vuonna 2008 Jyväskylän kunnallisvaaleissa, mutta en lähtenyt tuolloin ehdolle. Koin, etten ole vielä valmis hyppäämään kunnallispolitiikan syövereihin, mutta jo tuolloin alkoi takaraivossani kyteä ajatus, että seurakuntapolitiikka voisi hyvinkin olla minulle luonteva tapa alkaa ottaa vastuuta yhteisistä asioista. En siis epäröinyt hetkeäkään nyt kun mahdollisuus ehdokkuuteen avautui.

Monet ystäväni eivät kuulu kirkkoon, tai ovat viimeistään nyt syksyn aikana eronneet. Ymmärrän heidän ratkaisunsa. Mikäli ihminen on kuulunut kirkkoon tavan vuoksi, ilman minkäänlaista vakaumusta ja sitten seuraa miten kyseisen instituution edustajat suoltavat suustaan todella ala-arvoista ja ihmisarvoa alentavaa tekstiä, on varsin luontevaa erota kyseisestä instituutiosta. Olen itsekin pohtinut tasaisin väliajoin, onko kirkko todella minun kirkkoni. En voi allekirjoittaa kaikkia kirkon kantoja, tai kantoja joita ihmiset esittävät kirkon nimissä. Uskon ihmisten tasa-arvoisuuteen, myös Jumalan kasvojen edessä (lue: avioliittoon vihkittäessä). En usko että seksuaalinen suuntautuminen määrittelee ihmisen hyvyyden tai pahuuden. En myöskään pidä siitä miten iloisesti politiikka ja uskonto sotketaan yhteen kyseisessä keskustelussa. Arvostamani poliitikko Sini Terävä puki tämän minua paremmin sanoiksi blogissaan.

Koen olevani ehdolla seurakuntavaaleissa kuitenkin poliitikkona. Siksi vierastin esimerkiksi vaalikoneen kysymystä kuulunko johonkin herätysliikkeeseen. Jos nyt jotakuta kuitenkin kiinnostaa ja mietityttää uskoni laatu, voin kertoa että en todellakaan kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Uskovien seurassa olen pakana, pakanoiden seurassa uskovainen. Väittelen ekologien kanssa älykkään suunnittelun mallista ja vaihdan puolta keskustellessani kreotinistien kanssa. Olen epävarma, en osaa päättää kantaani keskeisiin teologisiin kiistoihin. Tulkitsen raamattua tavoilla, joita moni ei varmasti hyväksy. Uskon rakkauteen kaiken muun ylittävänä teesinä. Koko uskonto ja sen Jumala ON minulle rakkaus. Kuka haluaa heittää ensimmäisen kiven? Kuka haluaa sanoa että minun Jumala ei ole evankelis-luterilaisen kirkon Jumala?


Tästä johtuen en eroa kirkosta. En ennen kun olen itse todennut omien kantapäitteni kautta ettei se ole minun kirkkoni. Aion tehdä parhaani jotta kirkko päivittäisi oppinsa 2010-luvulle, siirtäisi painopistettä kirjasta rakkauteen, pitäisi hyvää huolta heikommista ja hädänalaisista. Ottaisi tiukasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin: sortoon, epätasa-arvoon, köyhyyteen, turvapaikanhakijoiden käännyttämisiin, tuloerojen kasvuun, luonnon tuhoamiseen ja ympäristön riistämiseen. Ottaisi aktiivisen aseman tasa-arvon lisäämiseksi, ei sen vähentämiseksi. Minä otan.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Riittämättömyyden tunteet ja Itämeri

Tasaisin väliajoin, huolimatta aktiivisesta toiminnasta puoluepolitiikassa (tai kenties juuri siitä johtuen..) minut valtaa syvä riittämättömyydentunne: kaikki menee pieleen ihan käsittämättömän nopealla tahdilla: me tuhotaan tää meidän maailma ja vähän jutellaan ja pyöritellään päätä että aijaijai, eihän se hyvä juttu oo, järjestetään taas ens vuonna neuvottelut jossa voitais vähän yhdessä yrittää pohtia että pitäiskö sitä ja mitähän sitä pitäis.

Edellisen kerran koin tällaista epätoivoa kesäisen ydinvoimaäänestyksen jälkeen, kuunnellessani illalla Michael Jacksonin mielettömän pateettista Earth Song-biisiä. Siinä sitten itkua tuhersin ja lahjoitin kännykälläni rahaa Greenpeacelle.

Tänään tutustuin aamulla Helsingin Sanomien äärellä Itämeren tilaan ja uhkiin. Totesin, jälleen kerran, oman tietomääräni rajallisuuden ja aloitin perehtymisen asiaan yksinkertaisella Google:Itämeri-toiminnolla. Yhtä pahasti riittämättömyydentunnetta nimittäin aiheuttaa kokemus, ettei tiedä riittävästi asioista, joista jokaisen tulisi tietää. Tuo "riittävästi" onkin sitten jokaisen itsensä määriteltävissä, minä tuppaan viedä rajan johonkin lähemmäksi "kaiken" tietämistä.



Tiesittekö, että styroksi hajoaa helposti lämpimissä, yli 30-asteisissa vesissä ja siitä vapautuu syreenimonomeeria, joka aiheuttaa syöpää. Tai että 2007 maailmassa tuotettiin 260 miljoonaa tonnia muovia, kun vuonna 1950 vastaava luku oli 5. Monet muovit eivät maadu koskaan, vaan hajoavat pieniksi palasiksi vapauttaen samalla kemikaaleja ilmaan ja vesistöihin. Muovipalleroita, "merenneidon kyyneliä" (kylläpä kuulostaa romanttiselta) joutuu satoja miljoonia vuosittain mereen koska niitä käsitellään ja kuljetetaan huolimattomasti. Että hups vaan.

Itämeren maat on taipunut IMO:n valmistelemaan jätevesien mereen laskun täyskieltoon vuodesta 2013 alkaen. Tämä kuitenkin edelllyttää että satamat hoitavat tulossaolevan lain mukaiset jätevesijärjestelmät. Ei siis riitä että kaikki maat lyövät kättä päälle että näin tehdään ja nyt hoidetaan tämä Itämeren suojelu kuntoon. Satamat ovat kaupunkien ja yksityisten yritysten omistamia. Jotta alukset eivät laskisi jätevesiä mereen, niiden tulisi voida satamassa välittömästi kytkeytyä sataman putkistoon purkamaan wc- ja talousjätevetensä. Mikäli nämä lasketaan mereen, päätyy Itämereen runsaasti rehevöittäviä ravinteita, mm. fosforia ja typpeä.

Koko Itämeren kuormituksen kannalta laivajätteiden osuus on kuitenkin pieni. Suurempi tekijä rehevöitymisessä on maatalous. Siihen palaan toisella kertaa.

Sitten kun olen lukenut ja potenut ja pähkäillyt asiaa, päädyn uudestaan HS:n sivuille missä kerrotaan säiliölaivan ja konttialuksen törmänneen Pohjanmerellä: "kylkeen tuli reikä josta vuotaa kerosiiniä". Thanks. Menen nukkumaan.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Seurakuntavaalit 2010


Mitä tekemistä uskolla ja politiikalla on toistensa kanssa? Voiko olla Vihreä ja toimia seurakunnassa? Pitäisikö kirkko ja valtio erottaa toisistaan? Miten kirkon toiminta rahoitetaan tulevaisuudessa? Mitkä ovat ydintoimintaa, joista ei tulisi karsia? Mitä seurakuntien metsäomistuksille tulisi tehdä? Mitä tarkoittaa se, että "Jyväskylän seurakunta on rohkeasti hengellinen ja reilusti välittävä?"

Olen ehdolla syksyn seurakuntavaaleissa Jyväskylässä. Listana toimii Vihreät Niityt, joka on Vihreän liiton piirissä toimivien seurakunnan jäsenten muodostama valitsijayhdistys. Ehdolle asettuminen oli minulle luontevaa, seurasin koko lapsuuteni ajan äitini toimintaa seurakunnassa erinäisissä luottamustoimissa. Vaikka politiikan raadollisuus sai minut teininä ajattelemaan, että en koskaan halua politiikkaan mukaan lähteä, huomasin parikymppisenä että niin vaan tie vei minutkin toimimaan oikeaksi kokemieni asioiden puolesta.

En ole aikaisemmin ollut ehdolla vaaleissa ja tämä on kaikinpuolin siis uusi ja jännittävä kokemus minulle! Toivon todella pääseväni läpi ja yritän jaksaa tehdä jonkinlaista kampanjaakin sen saavuttamiseksi.

Tulen seuraavan kuukauden aikana kirjoittelemaan enemmän ajatuksistani, siihen asti voit lukea täältä Vihreiden seurakuntavaaliteeseistä.