tiistai 12. lokakuuta 2010

Riittämättömyyden tunteet ja Itämeri

Tasaisin väliajoin, huolimatta aktiivisesta toiminnasta puoluepolitiikassa (tai kenties juuri siitä johtuen..) minut valtaa syvä riittämättömyydentunne: kaikki menee pieleen ihan käsittämättömän nopealla tahdilla: me tuhotaan tää meidän maailma ja vähän jutellaan ja pyöritellään päätä että aijaijai, eihän se hyvä juttu oo, järjestetään taas ens vuonna neuvottelut jossa voitais vähän yhdessä yrittää pohtia että pitäiskö sitä ja mitähän sitä pitäis.

Edellisen kerran koin tällaista epätoivoa kesäisen ydinvoimaäänestyksen jälkeen, kuunnellessani illalla Michael Jacksonin mielettömän pateettista Earth Song-biisiä. Siinä sitten itkua tuhersin ja lahjoitin kännykälläni rahaa Greenpeacelle.

Tänään tutustuin aamulla Helsingin Sanomien äärellä Itämeren tilaan ja uhkiin. Totesin, jälleen kerran, oman tietomääräni rajallisuuden ja aloitin perehtymisen asiaan yksinkertaisella Google:Itämeri-toiminnolla. Yhtä pahasti riittämättömyydentunnetta nimittäin aiheuttaa kokemus, ettei tiedä riittävästi asioista, joista jokaisen tulisi tietää. Tuo "riittävästi" onkin sitten jokaisen itsensä määriteltävissä, minä tuppaan viedä rajan johonkin lähemmäksi "kaiken" tietämistä.



Tiesittekö, että styroksi hajoaa helposti lämpimissä, yli 30-asteisissa vesissä ja siitä vapautuu syreenimonomeeria, joka aiheuttaa syöpää. Tai että 2007 maailmassa tuotettiin 260 miljoonaa tonnia muovia, kun vuonna 1950 vastaava luku oli 5. Monet muovit eivät maadu koskaan, vaan hajoavat pieniksi palasiksi vapauttaen samalla kemikaaleja ilmaan ja vesistöihin. Muovipalleroita, "merenneidon kyyneliä" (kylläpä kuulostaa romanttiselta) joutuu satoja miljoonia vuosittain mereen koska niitä käsitellään ja kuljetetaan huolimattomasti. Että hups vaan.

Itämeren maat on taipunut IMO:n valmistelemaan jätevesien mereen laskun täyskieltoon vuodesta 2013 alkaen. Tämä kuitenkin edelllyttää että satamat hoitavat tulossaolevan lain mukaiset jätevesijärjestelmät. Ei siis riitä että kaikki maat lyövät kättä päälle että näin tehdään ja nyt hoidetaan tämä Itämeren suojelu kuntoon. Satamat ovat kaupunkien ja yksityisten yritysten omistamia. Jotta alukset eivät laskisi jätevesiä mereen, niiden tulisi voida satamassa välittömästi kytkeytyä sataman putkistoon purkamaan wc- ja talousjätevetensä. Mikäli nämä lasketaan mereen, päätyy Itämereen runsaasti rehevöittäviä ravinteita, mm. fosforia ja typpeä.

Koko Itämeren kuormituksen kannalta laivajätteiden osuus on kuitenkin pieni. Suurempi tekijä rehevöitymisessä on maatalous. Siihen palaan toisella kertaa.

Sitten kun olen lukenut ja potenut ja pähkäillyt asiaa, päädyn uudestaan HS:n sivuille missä kerrotaan säiliölaivan ja konttialuksen törmänneen Pohjanmerellä: "kylkeen tuli reikä josta vuotaa kerosiiniä". Thanks. Menen nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti