tiistai 20. joulukuuta 2011

Hajanaisia ajatuksia vuodesta 2011




Kuuntelen Michael Jacksonin Beat it-kappaletta ja mietin kulunuttua vuotta. Se on ollut kuulkaas melko rankka vuosi. Tai rankka vuosi. Tosi rankka? Toiset lähettää joulukorttien mukana joulukirjeen, jossa kertovat kuluneesta vuodesta. Tämä vuosi ei ole ollut lista saavutuksista ja huippuhetkistä. Mietin millaisia lupauksia viime vuonna tein tälle vuodelle. Tein niitä aiempien vuosien listauksien sijaan vain yhden; että ottaisin rennommin. Ensimmäiset neljä kuukautta petin lupaukseni kaikille, kaikilla elämänalueilla. Sen jälkeen olen hitaasti ryöminyt kohti rennompaa elämää.

Vaalien jälkeen koko elämä meni remonttiin ja perhekin kutistui. Keskityin väsyneenä ja kaikkeen pettyneenä keräämään sirpaleista kokoon jotain uutta ja ehjää, ehkä onnellisempaa arkea.

Kesän makoilin viltillä auringossa ja luin Nora Robertsia. Piilouduin isojen aurinkolasien taakse. Luin läpi kaikki aikuisikäni päiväkirjat. Puhuin, itkin, puhuin, itkin, puhuin, itkin. Soitin pianoa. Uin ja juoksin ja juoksin ja uin. Epäonnistuin kolmen lauseen dialogin muodostamisessa. En päässyt lähelle ketään, en päästänyt lähelle juuri ketään. Muutin, lähinnä tavarat, Jokelaan. Itse olin paljon lasten kanssa maalla. Nukuin maksimissaan kolme tuntia yössä. Olin väsynyt ja vihainen. Koin onnellisuutta pieninä häviävinä hetkinä. Istuessa juhannuskokon äärellä. Juostessa sateessa. Huviajelulla ystävän kanssa. Kävellessä Ruisrockista aamuyöllä Turun keskustaan.

Syksyllä aloitin työt. Rutiini tuli tarpeeseen ja uni tuli paremmin. Päiväkoti, työt, päiväkoti, koti ja niin edelleen. Laihduin, taas, kuten aina kun työt alkaa. Opettelin tekemään rasvaisia voileipägrillileipiä. Yritin saada kiinni työrytmistä ja onnistuinkin siinä. Onnellisuus alkoi kiivetä vaivihkaa arkeen etenkin työn kautta. Töissä oli hyvä olla. Siellä olin juuri siinä missä pitikin ja tein juuri sitä mitä pitikin. Töissä ei tarvinnut olla henkilökohtainen. Riitti että oli roolinsa kautta läsnä. Hektinen ilmapiiri ei mahdollistanut pitkiä syvällisiä keskusteluja, mikä oli helpottavaa. Toki se oli raskastakin.

Syysloma katkaisi sairastelun ja väsymyksen. Kävin Islannissa. Se oli parasta. En puhunut kenellekkään, etsin itseni -ja löysinkin- vesiputouksista, kuumista lähteistä, tulivuorista, laavakentistä ja etenkin jäätiköistä. Toteutin unelman kymmenen vuoden takaa ja se ylitti kaikki odotukseni.

Syysloman jälkeen onnellisuutta ei ole enää tarvinnut hakea ja etsiä. Se on tuntunut hyvänä olona herätessä. Se on ollut läsnä jokaisessa päivässä ja hetkessä ja mikä tärkeintä: se on kiinni vain minusta. Kun vuosi 2011 jää taakse, minulla on hyvä olo. Varmasti on vielä pitkä matka, koko elämä on yksi pitkä matka, mutta olen löytänyt paljon. Itseni.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Uudet tuulet puhaltaa

Aktiivisuuteni blogaajana on ollut valitettavasti heikompi kuin olisin toivonut. Yritän kuitenkin pitää yllä edes satunnaisesti tätä. Työvuosi alkaa lähestyä loppuaan (2 päivää!) ja kesäloman (eli työttömyyden) myötä siirryn uusiin kuvioihin etelä-Suomeen. Kyllä, tämä tarkoittaa myös sitä, että luovun kaikista luottamustoimistani Jyväskylässä ja keski-Suomessa, niin kirkkovaltuustossa kuin vihreissäkin.

Luopuminen ei oikeastaan tunnu kovinkaan raskaalta, hieman haikealta kyllä. En ole kokenut luottamushenkilötoimintaa Jyväskylän seurakunnassa kovin mielekkääksi. Keskustelukulttuurin uudistaminen esimerkiksi alueneuvostossa on tuntunut pään hakkaamiselta seinään, ainakin mitä tulee seksuaalivähemmistöjen asemaan. Monia muita asioita on kyllä ollut hyvä hyvässä yhteisymmärryksessä ajaa eteenpäin. Koen kuitenkin että henkilöt jotka tilalleni nousevat sekä kirkkovaltuustoon että alueneuvostoon, ovat päteviä ja kaikin puolin hyviksiä. Voin siis jättää pestini hyvillä mielin.

Luopuminen luottamustoimista Vihreissä ei myöskään ole mikään loppu. Elämää ei voi suunnitella kauhean tarkkaan eteenpäin, enkä vielä syksyllä tiennyt että poistun maisemista. En oikeastaan tiennyt sitä ennen huhtikuuta. Kuitenkin muutto antaa mahdollisuuden ottaa hetkeksi etäisyyttä. Keskittyä työhön, perheeseen ja oman pään sisältöön. Katsella rauhassa mitä sieltä löytyy ja mitä ei.

Vaalit oli rankat ja tulos pettymys. Koko Suomen poliittinen skene kuohuu ja voidaan vaan arvailla saadaanko tälle maalle ylipäätään mudostettua hallitusta ja jos saadaan niin koska ja ketä siinä on... Monelle vaalit ja niiden tulos ovat olleet syy lähteä mukaan puoluepoliittiseen toimintaan: esimerkiksi vasemmisto ja vihreät ovat saaneet paljon uusia jäseniä huhtikuun jälkeen. Itse tarvitsen tässä kohtaa kuitenkin aikalisän. Olen toiminut puoluesoturina nyt muutaman vuoden, vaaleista vaaleihin, luottamustoimesta toiseen. Ensi viikon puoluekokous, henkilövalinnat, hallituskuviot ja niiden seuraukset varmaan auttaa miettimään omaa roolia tässä puolueessa tulevaisuudessa. Tai sitä, onko sellaista.

Epäpoliittista henkilöä minusta ei varmaan saa oikein mitenkään. Ulkoparlamentaarisen toimijan voisi toisaalta saadakin. Aika näyttää.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kampanjapäällikön päiväkirja

Aika lailla tasan viikko aikaa jäljellä. Viikko kampanjaa jota on tehty jotakuinkin vuosi. Tässä vaiheessa täytyy kampanjapäällikön hieman herkistyä. Sen verran hieno vuosi on nimittäin ollut.

Kyse on Paloma Hannosen eduskuntavaalikampanjasta. Kun Paloma vuosi sitten pohti ehdolle lähtemistä, ilmoitin että mikäli hän lähtee, minusta tulee hänen kampanjapäällikkö. En siis juurikaan antanut vaihtoehtoja tai mahdollisuutta harkita jotain toista tilalleni. Paloma oli tuolloin valittu hetkeä aiemmin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton toiseksi puheenjohtajaksi ja aloittanut työskentelyn Anni Sinnemäen avustajana. Hän mietti tarkkaan ehdolle lähtemistä ja päätös oli harkittu.

Kun Paloma sitten lähti ehdolle, lupasin että tämä on kampanja mitä ei tarvitse tehdä yksin. Tätä tehdään yhdessä. Ja niin on tehtykin. Jo alusta asti mukana on ollut kymmeniä aktiivisia ihmisiä, jotka ovat halunneet antaa aikaansa ja osaamistaan kampanjaan. On ollut aivan häkellyttävää miten moni on tuonut oman panoksensa kampanjaan, miten jokaisesta palasesta voi kertoa ketkä kaikki sitä ovat suunnitelleet, luoneet ja toteuttaneet. Kukaan ei ole jäänyt yksin.

Jo kesällä kierrettiin maakuntaa ja kohdattiin ihmisiä markkinoilla ja festareilla. Sukelleltiin ja suunniteltiin. Myytiin tavaroita katukirpputoreilla ja houkuteltiin ihmisiä mukaan tukiryhmään. Laadittiin kirjoituksia ja pohdittiin aikatauluja. Syksyn kiireidenkin keskellä pidettiin viikottaisia kampanjaskype-keskusteluja, joiden jälkeen muuten-vaan-skypekeskusteluja. Kampanja rakentui hitaasti ja varmasti kohti varsinaista katukampanjaa, jota on nyt viimeiset viikot tehty.

Vaikka vaalit ovat toisaalta politiikan raadollisinta aikaa, näkee tässä myös sen mitä se on parhaimmillaan: yhteistä puurtamista yhteisten tavoitteiden eteen. Kampanjapäällikkönä olen päässyt onnellisena katsomaan miten valtavan tuen aktiiviset ihmiset ovat tuonut kampanjaan. Miten monet ovat halunneet olla mukana tekemässä monimuotoista kampanjaa. Miten ehdokas itse on voinut keskittyä olennaiseen: ihmisten kanssa keskusteluun, sähköposteihin ja puheluihin vastaamiseen, vaalikoneiden täyttämiseen, kohtaamisiin. Paloma onkin keskustellut. Kaikesta maan ja taivaan välillä, taitetusta indeksistä, energian tuotannosta, asevelvollisuusmalleista, opiskelijoiden toimeentulosta, ilmastonmuutoksesta, sukupuuttoaalloista, sinkkupolitiikasta. Kuunnellut ja kertonut omia näkemyksiään. Pysyen rauhallisena. Pysyen uskollisena omille ajatuksilleen. Pysyen järjissään.

Ja tukiryhmä on ollut taustalla. Tarjonnut olkapään, ruokaa, rentoutumista, karaokea, nörtitystä, aikaa, rahaa, jopa asunnon käyttöön. Tällaisen tukiryhmän kanssa on ollut aivan mielettömän upeaa tehdä tätä kampanjaa. Ja tällä porukalla painetaan vielä viimeinen viikko kohti vaalivoittoa!

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Rooma kuvina

Rooma kuvina on minulle lähinnä Rooma ruokana. Olin käynyt kaupungissa kymmenen vuotta aiemmin interrail-reissulla, jolloin oli aikaa käydä katsomassa nähtävyyksiä, mutta ei lainkaan rahaa syödä hyvin.

Otin häpeilemättömästi takaisin kaiken tällä reissulla. Söin muutaman päivän aikana niin paljon kuin vain pystyin. Kuvaavaa oli matkatoverini hätääntynyt kommentti toisena päivänä kun Vatikaanissa oli mennyt odotettua enemmän aikaa ja kello läheni jo iltaviittä: "Me ei taideta ennättää tänään syödä kuin kerran!"




















Uusi vuosi - uudet luottamustoimet


Niin vaan vanha vuosi kului loppuunsa ja uusi sai alkuunsa. En koskaan ennättänyt, saati sitten jaksanut, kiittää ja kertoa seurakuntavaaleista. Teen sen siis näin jälkijunassa. Samaan aikaan kun jännitettiin vaalitulosta, varasimme matkan vuodenvaihteeksi Roomaan. Syksy oli raskas ja oli hyvä, että palkinto oli odottamassa joululomalla. Se tuli tarpeeseen, nyt jaksaa taas.

Vaalit menivät paremmin kuin olin uskaltanut toivoakkaan. Sain 101 ääntä ja kasvatimme Vihreät niityt-ryhmämme valtuutettujen määrää 100 prosentilla, eli yhdestä kahteen. Olin tuo toinen läpimenijä ja todella iloisesti yllättynyt. Onnitteluja sateli joka suunnasta ja olo oli hieman hämmentynyt ja sekava. Yritin hieman tutustua kirkkovaltuuston kokousten pöytäkirjoihin ja muuhun toimintaan. Loppuvuosi oli kuitenkin vielä hiljaista, hieman aloiteltiin neuvotteluja luottamuspaikkojen jakamiseksi. Ensimmäinen varsinainen kokous on 11.1.2011, eli ensi viikon tiistaina. Varsinainen kampanjani koostui viesteistä joita lähetin Jyväskyläläisille tutuille ja ystäville. Hämmentävän moni tuki ja mainosti minua esimerkiksi Facebookissa. Iso osa ystävistäni ei kuulu kirkkoon, mutta hekin kannustivat omia tuttujaan äänestämään. Tällainen tuki oli upeaa.

Joulukuussa kokousti viimeistä kertaa vanha valtuusto joka päätti muunmuassa karsia menoja lapsi- ja perhetyöstä. Itsehän listasin tämän yhdeksi tärkeimmistä alueista josta karsimista ei pitäisi tehdä. Kuitenkin valtuusto koki että tämä ei ole kirkon perustehtävä, kuten jumalanpalveluselämä ja muu julistaminen. Itse uskon että hyvät teot ovat tärkeämpiä kuin sanat. Vääntöä on siis luvassa. Eniten vaalien alla lämmitti positiivinen sähköpostipalaute, jota sain satunnaiselta äänestäjältä. Toivon pystyväni osoittamaan, että olen luottamuksen arvoinen.

Muita ensi vuoden kuvioita tulee olemaan edelleen aktiivinen Vihreä politiikka. Jättäydyin pois enemmän aktiivisuutta vaativista luottamustoimista kuten Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton hallituksesta, mutta jatkan Keski-Suomen Vihreiden hallituksessa varsinaisena jäsenenä, sekä nyt uutena myös Jyväskylän Vihreiden hallituksessa.

Keskeistä tulevana vuonna tulee olemaan eduskuntavaalit, joissa toimin Paloma Hannosen kampanjapäällikkönä. Tulen tekemään kaikkeni, jotta huhtikuussa Keski-Suomesta saataisiin ensimmäinen vihreä kansanedustaja ja jotta se olisi Paloma. Siksi.