sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kampanjapäällikön päiväkirja

Aika lailla tasan viikko aikaa jäljellä. Viikko kampanjaa jota on tehty jotakuinkin vuosi. Tässä vaiheessa täytyy kampanjapäällikön hieman herkistyä. Sen verran hieno vuosi on nimittäin ollut.

Kyse on Paloma Hannosen eduskuntavaalikampanjasta. Kun Paloma vuosi sitten pohti ehdolle lähtemistä, ilmoitin että mikäli hän lähtee, minusta tulee hänen kampanjapäällikkö. En siis juurikaan antanut vaihtoehtoja tai mahdollisuutta harkita jotain toista tilalleni. Paloma oli tuolloin valittu hetkeä aiemmin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton toiseksi puheenjohtajaksi ja aloittanut työskentelyn Anni Sinnemäen avustajana. Hän mietti tarkkaan ehdolle lähtemistä ja päätös oli harkittu.

Kun Paloma sitten lähti ehdolle, lupasin että tämä on kampanja mitä ei tarvitse tehdä yksin. Tätä tehdään yhdessä. Ja niin on tehtykin. Jo alusta asti mukana on ollut kymmeniä aktiivisia ihmisiä, jotka ovat halunneet antaa aikaansa ja osaamistaan kampanjaan. On ollut aivan häkellyttävää miten moni on tuonut oman panoksensa kampanjaan, miten jokaisesta palasesta voi kertoa ketkä kaikki sitä ovat suunnitelleet, luoneet ja toteuttaneet. Kukaan ei ole jäänyt yksin.

Jo kesällä kierrettiin maakuntaa ja kohdattiin ihmisiä markkinoilla ja festareilla. Sukelleltiin ja suunniteltiin. Myytiin tavaroita katukirpputoreilla ja houkuteltiin ihmisiä mukaan tukiryhmään. Laadittiin kirjoituksia ja pohdittiin aikatauluja. Syksyn kiireidenkin keskellä pidettiin viikottaisia kampanjaskype-keskusteluja, joiden jälkeen muuten-vaan-skypekeskusteluja. Kampanja rakentui hitaasti ja varmasti kohti varsinaista katukampanjaa, jota on nyt viimeiset viikot tehty.

Vaikka vaalit ovat toisaalta politiikan raadollisinta aikaa, näkee tässä myös sen mitä se on parhaimmillaan: yhteistä puurtamista yhteisten tavoitteiden eteen. Kampanjapäällikkönä olen päässyt onnellisena katsomaan miten valtavan tuen aktiiviset ihmiset ovat tuonut kampanjaan. Miten monet ovat halunneet olla mukana tekemässä monimuotoista kampanjaa. Miten ehdokas itse on voinut keskittyä olennaiseen: ihmisten kanssa keskusteluun, sähköposteihin ja puheluihin vastaamiseen, vaalikoneiden täyttämiseen, kohtaamisiin. Paloma onkin keskustellut. Kaikesta maan ja taivaan välillä, taitetusta indeksistä, energian tuotannosta, asevelvollisuusmalleista, opiskelijoiden toimeentulosta, ilmastonmuutoksesta, sukupuuttoaalloista, sinkkupolitiikasta. Kuunnellut ja kertonut omia näkemyksiään. Pysyen rauhallisena. Pysyen uskollisena omille ajatuksilleen. Pysyen järjissään.

Ja tukiryhmä on ollut taustalla. Tarjonnut olkapään, ruokaa, rentoutumista, karaokea, nörtitystä, aikaa, rahaa, jopa asunnon käyttöön. Tällaisen tukiryhmän kanssa on ollut aivan mielettömän upeaa tehdä tätä kampanjaa. Ja tällä porukalla painetaan vielä viimeinen viikko kohti vaalivoittoa!