sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Syrjäytymisen ja kritiikin tasoista

Koska keskustelu syrjäytymisen ehkäisystä on osittain jatkunut laadukkaana, ja osittain laaduttomana irvailuna, mietin että on aiheellista vielä hieman sotkea lusikkaa soppaan ja pohtia sekä presidentin esittelemää kampanjaa, että siihen kohdistuvaa kritiikkiä. Aiempaa tekstiäni aiheesta voi lukea täältä.

Jukka Relander pohtii kampanjan kipukynnyksiä sulavin sanankääntein täällä. Kritiikki on varsin aiheellista, mutta menee osittain ohi kohteesta. Vastaavasti hyvä kirjoitus löytyy myös Tiina Lintuselta.

Kerrataan siis. Sauli Niinistö lupasi presidentinvaalikampanjassaan puuttua nuorten syrjäytymiseen. Kun hänet valittiin presidentiksi, hän perusti työryhmän pohtimaan asioita joista hyvä arki rakentuu, asioita joita kuka tahansa voi tehdä, jotta yksikään nuori ei syrjäytyisi. Työryhmä koostui "arjen asiantuntijoista": erityisopettajista, nuorisotyöntekijöistä, poliiseista, sairaanhoitajista jne. Tuloksena on kampanja, joka jo etukäteen todetusti antaa eväitä arjen tekoihin.Tekoja, mitä kuka vaan tavallinen ihminen voi tehdä, oli sitten isä, kummi, mummi tai naapuri.

Kritiikki joka kohdistuu tason valintaan on aiheellista. On täysin aiheellista olla pettynyt siitä, ettei presidentti lausu painavaa sanaa siitä miten resursseja pitäisi lisätä tuntuvasti niin sosiaali-, terveys-, nuoriso- kuin opetuspuolellakin.

Sen sijaan kritiikki joka kohdistuu valitun tason sisälle on kohtuutonta. Alla kaksi kommenttia (satunnaisista blogeista ja verkkokeskusteluista) jotka saa minut näkemään punaista:

1. "Myötähäpeä. Ei nämä keinot syrjäytymistä ehkäise".

Anteeksi nyt vaan, mutta kun puhutaan nuoren syrjäytymisen ehkäisemisestä ja työstä mitä sen eteen tehdään, silloin puhutaan juurikin hyvän arjen rakentumisesta ja kyllä, silloin puhutaan näistä asioista. On aivan totta, että se nuori elää hyvin todennäköisesti jo syrjäytyneessä (mieluummin puhuisin jo syrjäytetystä) perheessä ja sillä onkin sitten jo pidempi historia, Relander sitä kertaa blogissaan siitä 1990-luvusta eteenpäin.

Ei ole varmasti ollut kenenkään tarkoitus että nuoret itse lukevat näitä ohjeita ja "keräävät itsensä". No, ei kukaan varmaan niin ajattelekkaan. Ompahan hauskaa irvailla. Jokaisen nuoren ympärillä on kuitenkin myös lukuisia muita ihmisiä kuin ne omat vanhemmat. Ja jokainen näistä voi olla tukena nuorelle ja ehkäistä syrjäytymistä juurikin tällaisten neuvojen avulla.

2. "Mitä nämä "asiantuntijat" muka syrjäytymisestä tietää? Miksei työryhmässä ollut yhtään yhteiskuntatieteilijää?"

Anteeksi taas. Tässä kohtaa meni nimittäin herne aika syvälle nenään. Että mitä nämä nuorisotyöntekijät, kouluterveydenhoitajat, poliisit, erityisopettajat, rehtorit ja juniorivalmentajat tietävät nuorten syrjäytymisestä. Kyllä ne kuulkaas aika tavalla tietää. Tai korjaan, kyllä me aika tavalla tiedetään. Sitä ruohonjuuritason syrjäytymistä ehkäisevää työtä tehdään kentällä joka päivä. Kuka kunnan palkkalistoilla, kuka kolmannella sektorilla, kuka harrastustoiminnassa. Eli on jotenkin sydämetöntä kohdistaa kritiikki näihin työryhmän jäseniin, tai sivuston ohjeisiin joita he ovat tehneet.

Mikä sitten on se iso kuva?

Se on se, että on niitä kolmannen polven syrjäytyneitä. On se että muutoksia pitää tehdä, jotka mahdollistavat sen hyvän arjen jossa kampanjan ohjeet on jokaiselle perheelle itsestäänselvyys, eikä yhdenkään kummin, mummon, opettajan, perhetyöntekijän tai nuoriso-ohjaajan tarvitse niitä opiskella.

On totta kai ongelmallista jos tasavallan presidentti pyrkii viemään keskustelun syrjäytymisestä yksilön vastuulle. Itse en kuitenkaan sellaista ole vielä tässä nähnyt. (Luen ehkä liian hyväntahtoisesti pahan pahan kokoomuspoliitikon ajatuksia.) Itse ajattelen kuitenkin pääsääntöisesti niin, että yksilöt rakentaa sitä hyvää arkea hyvien peruspalveluiden varassa. Sitten jos se ei enää onnistu, astuu erinäiset turvaverkot kehiin. Onko tämä nyt sitten sitä tosi oikeistolaista ajattelua?

Toivoisin että pikkuhiljaa keskustelu siirtyisi kritiikistä ratkaisuehdotuksiin, varmaan se näin vaalien alla etenkin palvelisi kaikkia. Hahmottelen tähän alle eri tasoja ja muutoksia mitä niille tarvitaan, toivon että joku (tai vaikka kaikki) tarttuu tähän ja vie työtä eteenpäin. Minä kun en ole yhteiskuntatieteilijä, enkä varmasti kaikkia aspekteja osaa ajatella (marttyyrikortti! kirjoitan siitä lisää joku päivä, se on nimittäin aika mielenkiintoinen kortti se). ViNOn kannanotossa, jota edellisessä kirjoituksessa kritisoin, on varsin hyvin esitelty näitä ratkaisuja myös.

1. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret

Ennaltaehkäisevä taso:
- Pienet ryhmäkoot koulussa, lisää resursseja myös oppilashuoltoon (koulupsykologit, erityisopettajat, terveydenhoitajat, koulukuraattorit)
- Tiedonsiirron sujuvuus: Siirtopalaverit myös siirryttäessä peruskoulusta toiselle asteelle
- Peruskoulun ja toisen asteen opinto-ohjaajien ja erityisopettajien sekä nuorisotyön koordinoitu yhteistyö
- Peruspalvelut saavutettavissa
- Aikaa ja tilaa nuorille olla, hyvät harrastusmahdollisuudet jotka ei vaadi rahallisia panostuksia

(Osin) Korjaava taso:
- Lisää resursseja lastensuojeluun, nuorisotyöhön (etsivä nuorisotyö) ja mielenterveyspalveluihin
- Lisää resursseja matalan kynnyksen palveluihin. Nuorisoasemat on kaiketi olleet aika toimivia.

1. Jo syrjäytetyt perheet: lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset

Ennaltaehkäisevä taso: 
- Tuloerojen pienentäminen verotuksen keinoin
- Työllistymisen ja työllistämisen helpottaminen
- Peruspalvelut
- Asuntopolitiikka ja kaavoitus: vuokra- ja omistusasuntojen sekoittaminen (joka on muuten mielestäni kotipaikassani Tuusulan Jokelassa toteutettu aika kivasti)
- Perustulo

Korjaava taso:
- Lisäresurssit lastensuojeluun, mielenterveyspalveluihin, kuntoutuspalveluihin (esim. päihde)

Mitä puuttuu?Minkälaisia kohdennuksia tasojen sisällä pitäisi tehdä? Minkälaiset poliittiset ratkaisut auttaisi, jotka ei vaadi lisäresursseja?

(Ja niin, pitäisi varmaan kirjoittaa kokonaan oma kirjoitus siitä syrjäytymisen määritelmässä, mutta sanottakoon että tässä tarkoitan sillä lähinnä sitä 15-19-vuotiaiden porukkaa, joilla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa ja jotka tavalla tai toisella voi huonosti. Tämänkin määritelmän voi toki kyseenalaistaa.)

1 kommentti:

  1. Hei kiva ja kiitos kun jaksat kirjoittaa aiheesta, on ollut kiva lukea. Toivottavasti hekin, jotka ei kamppiksesta tykänneet jaksavat avata ajatuksiaan tarkemmin, nyt kun ovat ehkä isoimmat höyryt höyrineet.

    VastaaPoista