perjantai 7. syyskuuta 2012

Tavallista elämää

Presidentti Niinistö asetti työryhmän pohtimaan syrjäytymisen ehkäisyä.  Työryhmä koostui arjen asiantuntijoista, joiden pohdintojen perusteella julkistettiin tänään Jakomäen koululla Ihan tavallisia asioita-vihkonen ja siihen liittyvä kampanja nettisivuineen.

Ennenkuin ennätin sen kummemmin perehtyä koko kampanjaan, räjähti facebook-feedini kritiikistä. Voi Sauli minkä teit. Yksilön vastuulle nyt heitetään kaikki. Selkeä paradigman muutos Halosen kauteen. Pitäisi puhua rakenteista, tarjota rahaa ja ratkaisuja. Sekaisin haukuttiin sekä yksittäisiä ohjeita (jotka ei kuitenkaan ole Sauli Niinistön käsialaa, vaan kampanjassa on mukana MLL, Lastensuojelun keskusliitto, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset Ry ja Suomen Vanhempainliitto) sekä Niinistöä siitä, että hän on ohjannut työryhmää toimimaan näin. Enimmäkseen toki vain puolivillaisesti irvailtiin ja kuittailtiin ilman sen kummempaa sisältöä.

Poliittiset ystäväni perustelivat minulle närkästymistään sillä, että tässä viedään keskustelun painopiste rakenteista kohti yksilönvastuuta. Tällainen kehitys on toki vaarallista. Aihe on kirvoittanut jo vastineitakin. (Sivumennen täytyy sanoa, että kerrankin vasemmistolaiset ja vihreät toverini ovat liikuttavan yksimielisiä kommenteissaan. Kokoomuksen haukkuminen lienee ainoita asioita jotka sen saa aikaan.)

Otetaan ensin pari esimerkkiä kritiikistä.

ViNO (Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liitto) otti odotetusti kantaa: "Todellisen syrjäytymisuhan alla olevien nuorten ongelmien ratkaisemisessa sivusto ei juuri auta. Näiden nuorten ongelmia sivuston antamat ohjeet liian löysästä rahan saannista tai koulujen siisteyden kunnioittamisesta eivät ratkaise."

Toisaalla Emilia Kukkala kirjoittaa: "Sauli Niinistön Jakomäen koululla julkistama syrjäytymiskampanja edustaa samanlaista vuosisatojen takaista holhoavaa ja alentuvaa suhtautumista ihmisten ongelmiin. Että teillä nyt on kuulkaas arki vähän hukassa ja te olette itse hukassa samasta syystä, kyllä se siitä, kun setä vähän neuvoo. Ottakaa toisianne kädestä kiinni ja luokaa luottavainen katse tulevaisuuteen!"

Olen eri mieltä molempien kirjoitusten kanssa. Lähtökohtaisesti olen hyvin usein ja helposti valmis kritisoimaan kokoomusta ja kokoomuslaista politiikkaa. Tässä kohtaa en kuitenkaan siihen pysty. Syrjäytymisen ehkäisy ja se arkinen uurastus mitä siihen liittyy, on liian lähellä. Sillä sitä sivustossa nimenomaan on. Ohjeita arkeen. Ei keskiluokkaiseen arkeen. Itseasiassa mielestäni se, että toteaa tietävästi että tällaisia ongelmia ei työläisperheeseen kuuluvalla lapsella ole, on lähtökohtaisesti ongelmallista, ja uskallanko sanoa itsessään hiukan holhoavaa. Syrjäytymisen taustalta löytyy tosi monenlaisia tarinoita, mutta monesti nuorten kohtaamat haasteet ja ongelmat on kuitenkin jopa julmuuteen asti universaaleja.

Ja kyllä, ne ohjeet mitä perheet saa ja kaipaa on sellaisia missä puhutaan nukkumaanmenoajoista. Ruokailurytmistä. Ympäristön siistinä pitämisestä. Rajoista. Konkreettisista asioista. Niin keskiluokkaiset kuin muunkinluokkaiset perheet. Olen sekä antanut, että saanut tällaisia ohjeita. Tällä hetkellä jääkaapin ovessa on MLL:n Kohti siistiä kotia-perheentaulu. Siihen liittyy tarroja, joita saa suoritetuista asioista.

Mutta ne rakenteet. Totta kai niistä pitää puhua. Totta kai pitää tehdä poliittisia päätöksiä ja ratkaisuja. Mutta onko joku nyt oikeasti sitä mieltä, että siihen olisi pitänyt perustaa työryhmä? Että me ei vielä tiedetä että koulujen ryhmäkokoja pitää pienentää, lastensuojeluun (sekä ennaltaehkäisevään, että korjaavaan), perhetyöhön ja etsivään nuorisotyöhön on ohjattava lisää rahaa, luokkayhteiskuntakehitys on katkaistava, kuten myös asuinalueiden eriytyminen. Koulutustakuun on toteuduttava.

Kuka ei tiedä kaikkea tuota yllä olevaa? Ei tätä kampanjaa suunnattu poliitikoille. Ei siinä haluttu sanoa että sinun Tuusulan valtuutettu pitää nyt poliitikkona mennä nuoren kanssa keräämään roskia. Mutta siinä sanottiin, että jokaisen ihmisen on mahdollista ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Koska tutkitusti on niin, että yksikin ihminen voi toimia suojaavana tekijänä lapselle tai nuorelle jolla ei mene hyvin. Jonka kotona ei mene hyvin. Tämä on tärkeää.

Minusta se on jopa niin tärkeää, että olen onnellinen siitä että tasavallan presidenttikin sanoi näin. Valtuustoissa, valiokunnissa, täysistunnoissa, hallituksen kokouksissa väännetään sitten ne luvut kohdilleen. Ne rakenteet kuntoon. Sillä aikaa, on ihmisiä joita ne rakenteelliset muutokset ei ennätä auttaa. Niitä pitää auttaa nyt.

Joku rinnasti keskustelua ilmastonmuutoskeskusteluun. Että ei ilmastoa pelasta se kansi kattilan päällä, vaikka kokoomuksella sellanenkin kampanja oli. Ei niin. Mutta yhdenkin ihmisen elämänlaadun parantaminen on arvokasta. Ja sen voi tehdä yksi aivan tavallinen ihminen.

Siinä vaiheessa jos ihmisestä puhuminen ja ihmisten auttamisesta puhuminen on oikeiston etuoikeus, muiden keskittyessä rakenteisiin, en enää tiedä mitä tässä maassa pitäisi tehdä. Ajattelin kertoa tähän loppuun jonkun sellaisen nyyhkyn tarinan. Nuoresta, joka tuli myöhemmin sanomaan että kiitos. Kiitos kun kuuntelit, vaikka vaan haistattelin takaisin, se auttoi. Mutta niitä tarinoita on niin monia. Ei niistä voi yhtä nostaa yli muiden.

Toivon että pystyn poliitikkona vaikuttamaan rakenteisiin ja samaan aikaan puhumaan ihmisenä ihmisistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti