perjantai 14. kesäkuuta 2013

Aloite: Vapaaehtoisrekisteri nuorisotoimeen


Luottamushenkilöaloite: Vapaaehtoisrekisteri nuorisotoimeen




Nuorisotilatoiminta on osoittautunut hyvin haavoittuvaiseksi työntekijöiden sairaspoissaoloista johtuen. Tilalla on oltava kaksi aikuista ja mikäli toinen sairastuu eikä sijaista saada, on tila kiinni ja nuoret kylillä pyörimässä.


Kuntalaiset ovat jo aiempina vuosina osoittaneet kiinnostusta niin kutsuttuun KATU-toimintaan, jossa vapaaehtoiset aikuiset partioisivat kaduilla tarvittaessa. Tätä ei kuitenkaan ole käynnistetty, koska on todettu ajan ajaneen sen ohi ja ettei sitä enää tarvita. Vastaavasti nyt kuitenkin olisi tarpeellista saada vapaaehtoisreservi, joka pystyisi vastaamaan tarpeeseen työntekijöiden sairaspoissaolojen aikana.


Vapaaehtoisten ei missään tapauksessa tule korvata pätevien työntekijöiden työpanosta: nuorisotyö on Tuusulassa ammattimaista ja laadukasta, eikä sitä pidä millään tapaa murentaa. Vapaaehtoiset voisivat kuitenkin tukea nuorten kasvua ja nuorisotyöntekijöiden työtä satunnaisesti sitä tarvittaessa.


Esitänkin että nuorisotoimessa lähdetään laatimaan mahdollisimman pian vapaaehtoisrekisteriä kaikille nuorisotiloille. Tässä kannattaa hyödyntää esimerkiksi järjestöjä ja vanhempainyhdistyksiä kuten osittain on jo tehtykin. Tämä tulisi kuitenkin laajentaa kaikkia tiloja koskevaksi pysyväksi toimintamalliksi.



13.6.2013


Ilona Toivanen
Nuorisolautakunnan puheenjohtaja
Vihreä valtuutettu

Nuorisolautakuntablogi 5/2013: Graffitiseiniä ja keskustelua


Pidimme kevään viimeisen nuorisolautakunnan kokouksen Kellokosken nuorisotalolla Nuorkalla. Nuoriso-ohjaaja Sami Tiainen esitteli meille toimintaa. Kellokoskella nuorisotoiminta on nuorista lähtevää ja osallistavaa. Nuoret olivat mm. osallistuneet Nuorkan sisäseinien maalaamiseen. Kävijöitä on ollut 20-30, jonkinverran on ollut nähtävissä sukupolvenvaihdosta kun vanhat kävijät on täysi-ikäistyneet. Syksyllä sitten tulee uudet seiskaluokkalaiset kehiin.

Itse kokous oli lyhyt ja tiivis: kävimme läpi vuoden 2012 arviointikertomuksen, valitsimme johtavaksi nuoriso-ohjaajaksi Kirsi Kostiaisen, onnea Kirsi! Valintaa edelsi haastattelut ja soveltuvuustestit. Haastatteluihin osallistui myös nuorisovaltuuston edustaja. Lisäksi myönsimme 4800 euroa avustusta Lampirockille. 



Lopuksi nuorisotyön päällikkömme Sami Paananen esitteli valmistunutta esitystä Tuusulaan perustettavista luvallisista graffitiseinistä vastauksena minun ja Sari Heiskasen tekemään aloitteeseen. Selvityksessä esitellään useita paikkoja sekä Hyrylään, Jokelaan että Kellokoskelle. Osa paikoista on jo valmiiksi olemassa olevia seiniä (esim. alikulkutunneli Hyrylässä ja muurit Kellokoskella), joiden käyttöönotto onnistuisi vähillä kustannuksilla (jätehuolto). Osa vaatii paikkansa ensi vuoden talousarvioon (kuten Jokelan skeittipuistoon tuleva seinä). Kunnanhallitus käsittelee asiaa tulevan maanantain kokouksessa. Olen optimistinen asian etenemisen suhteen.

Lisäksi tein luottamushenkilöaloitteen jotta nuorisotoimeen tehtäisiin vapaaehtoisrekisteri. Tämä siksi, että nuorisotilatoiminta on ollut erittäin haavoittuvaista työntekijöiden sairaspoissaoloista johtuen ja tästä on käytetty puheenvuoroja valtuustossa useasti ja tehty kyselyjä kunnanhallituksesta. Tällä hetkellä Tuusulassa on käytäntö että jokaisella tilalla tulee olla kaksi työntekijää, jotta tilat voivat olla auki. Jatkossa, poikkeustapauksissa, riittäisi siis että paikalla olisi yksi työntekijä ja yksi koulutettu vapaaehtoinen aikuinen. Tarkoitus ei ole korvata vapaaehtoisilla päteviä nuorisotyöntekijöitä, vaan tukea heidän työtään. Toivottavasti aloite johtaa pikaisesti toimenpiteisiin. Aloite kokonaisuudessaan löytyy täältä.

PS. Yhteishakutulokset tulivat myös eilen. Omalta osaltani ja Tuusulan osalta olen huojentunut, tyytyväinenkin. Tilanne näyttää hyvältä. 27 ysiluokkalaista jäi tässä vaiheessa ilman opiskelupaikkaa, mutta varasijat ja täydennyshaut, kymppiluokat ja ammattistartit ovat vielä edessä!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Valtuustoblogi 5/2013: Strategiaa ja Kiljavaa



Kuntakehitysjohtaja Hannu Haukkasalo toimii ryhmän sihteerinä valtuustoseminaarissa

Tänään oli kevään viimeinen kokous ennen kesälomille karkaamista. Kokous sisälsi lähinnä asioita, joita on pitkin kevättä pyöritelty eri puolilla ja nyt tehtiin prosessin päätteeksi päätökset.

Maaseutumainen vai kaupunkimainen?

Strategiaa olen itse ollut työstämässä kolmessa eri seminaarissa (hallitus, valtuusto ja lautakunta) ja yhdessä hallituksen iltakoulussa. Tässä vaiheessa ei siis asiaan ollut juuri lisättävää. Sen sijaan olin tosi yllättynyt siitä, miten paljon omaa ääntä sai yhdessä muiden samanmielisten kanssa kuuluviin. Alunperin kestävä kehitys oli pudotettu pois strategiasta, koska "määritelmä on niin hankala ja voi tarkoittaa mitä vaan". Riittävän väännön jälkeen saimme kestävän kehityksen kaiken yläpuolelle tulevaksi arvoksi, jonka alle muodostui arvokenttään kehitysmyönteisyys, palveluhenkisyys, suunnitelmallisuus ja luotettavuus.

Itsehän olen sinänsä ollut aina sitä mieltä, että arvopuheella ei ole kauhean paljon mitään tekemistä itse arvojen kanssa ja näistä strategioistahan voi muutenkin olla montaa mieltä, tai niiden merkityksellisyydestä. Silti olen onnellinen siitä, että strategia on juuri tämän näköinen. Että siinä korostuu joukkoliikenne, tiivis yhdyskuntarakenne olemassa olevien keskuksien yhteyteen, vastuu ympäristöstä ja palveluista. Strategian työstäminen oli myös mielestäni osallistavaa ja onnistunutta, kyselyjä tehtiin niin asukkaille kuin työntekijöillekin ja myös nuorisovaltuusto pääsi mukaan osallistumaan strategian työstämiseen seminaarissa. 

Tästä kaikesta huolimatta keskusteltiin asiasta myös valtuuston kokouksessa. Iso kysymys oli se haluammeko Tuusulan olevan kaupunkimainen (kuten esityksessä) vai maaseutumainen (Antti Kaikkosen esitys)? Itse en välttämättä koe Tuusulaa kaupunkimaiseksi, mutta missiona se on mielestäni enemmän kannatettava kuin maaseutumaisuus. Paljon kuultiin puheenvuoroja joukkoliikenteen puolesta. Pääsimme jopa äänestämään aiheesta, valtuutetuista 39 halusi Tuusulan mission olevan kaupunkimainen (12 maaseutumainen).


Strategian työstämistä valtuustoseminaarissa huhtikuussa

Piikki auki?

Osavuosikatsaus ja Case Kiljava. Osavuosikatsauksen osalta todettiin, että masentavaahan tämä on, mutta talousarvion puitteissa jossain määrin mennään, kun henkilöstösäästöt on purreet jne. Vielä on mahdollisuus positiiviseen tilinpäätökseen, mutta sen puolesta ei lyötäisi vetoa.

Keskustelu Kiljavan sairaalasta oli (ei-yllättäen) railakasta, paljon puheenvuoroja käytettiin. Koko ruljanssin käsittely vaatisi oman bloginsa, joten todettakoon vaan että yksimielisesti kannatettiin kuntoutusta ja Kiljavan sairaalan osakassopimuksen allekirjoittamista, mutta erimielisyyttä ilmeni sen rahoittamisesta. Kokoomus tahtoi soten löytävän osan kokonaissummasta budjettinsa sisältä, kun taas esityksenä oli että sotelle myönnetään lisämääräraha kokonaisuudessaan. Lauri Untamo puhui liikuttavasti velkaantumisesta. "Me emme syö lastemme lautasilta." Aion palata tähän lauseeseen, kun keskustelemme ilmastonmuutoksesta. Äänestys sinänsä oli läpihuutojuttu (36 puolesta), ei sotessa ole mitään mistä leikata, lisämääräraha on välttämätön. Tuusulan velka/asukas on edelleen maltillisella tasolla. Tässä vaiheessa kokous oli jo kestänyt yli klo 21. 

Suunnitelmia: Terveyttä ja hyvinvointia

Kokouksen lopuksi siis hyväksyimme sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suunnitelman vuosille 2013-2020 sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman 2013-2016. Lautakuntammehan esitti että nuorten osallistaminen nostettaisiin tavoitteeksi jälkimmäiseen ja näin tapahtui lautakunnan esityksestä. Pidin puheenvuoron asiasta. Tarvitsemme järjestelmällisyyttä nuorten osallistamiseen, se ei voi olla kiinni yksittäisten toimijoiden aktiivisuudesta. Tuusulan kohdennettu nuorisotyö nuorisotakuun toteuttamiseksi sai myös kehuja. Ja syystä. 

Torstaina vielä nuorisolautakunta. Sitten ansaittu kesätauko!


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Erotkaa ajoissa!

Ajattele ennenkuin eroat, ohjeisti Suvi Ahola Helsingin Sanomissa (6.6.2013). Luonnollisesti, koska ihmisethän yleensä eroavat tuosta vaan, hups, ikäänkuin vahingossa. Vähän niinkun liittyisi kännissä natsipuolueeseen, sillei että hävettää kun jää siitä kiinni. Seuraavassa luvassa siis kriittistä vuoropuhelua aiheesta (a.k.a herneitä syvältä eronneesta nenästäni).

Avioerojen määrä on kääntynyt laskuun viimeisen kahden vuoden aikana. 1990-luvulta alkaen eroluvut ovat kuitenkin olleet suhteellisen korkealla tasolla. Kuka nyt sitten on oikea ihminen päättämään, että tämä on jollain tapaa väärin tai väärä suuntaus? Sellainen johon pitäisi kipeästi puuttua, saada ihmiset pysymään yhdessä, koko ikänsä kun kerran ovat niin luvanneet? Miksi yksi tai useampi lyhyempi avioliitto on huonompi asia kuin yksi tosi pitkä?

Suvi Ahola tunnustaa kirjoituksessaan toisaalta sen, miten kipeää eroaminen on. Toisaalta hän kuitenkin on sitä mieltä, että ihmiset tavoittelevat eroamalla jotain, mitä eroamalla ei saavuteta, ajattelematta asiaa riittävästi. Ja että tästä seuraa jotain kamalaa.


Sen sijaan, että saisi puuhailla kotonaan tutussa seurassa, olla rennosti oma itsensä ja turvallisesti toisen kumppani, onkin äkkiä yksin vastuussa itsestään, kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa.

Tai sitten näin: Sen sijaan että ahdistaisi kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, saakin puuhailla kotonaan omassa seurassa, olla rennosti oma itsensä ja turvallisesti oman elämänsä paras kumppani.


Minä en kaipaa yhtään tällaisia valtakunnan median kirjoituksia, joissa holhotaan aikuisia ihmisiä ihmissuhdekäyttäytymisessään tai pahimmillaan syyllistetään jo valmiiksi itsensä syyllisiksi kokevia ihmisiä. Avioeroista löytyy jonkinverran tutkimusta Suomestakin. On kyetty kartoittamaan ne parisuhteiden vaiheet, joissa ero on todennäköisempää. On todettu myös, että ihmiset ovat eron jälkeen pääasiassa tyytyväisiä ratkaisuun ja pyrkivät hoitamaan eroprosessin yhdessä. Niin rankkaa kun se onkin. On todettu, että miehille avioero on suurempi riski sosiaaliseen segregaatioon. Ja että hyvä suhde lapsiin ehkäisee tätä. On todettu myös, että lapset kärsivät eroista luultua vähemmän.  (Esimerkkejä 1,  2, )

Kamppailkaa siis liittojenne puolesta. Hankkikaa apua, keskustelkaa ja yrittäkää selvittää, mikä toista risoo niin, että hän on valmis jättämään kaiken, mitä on vuosikausia rakennettu.

Tai sitten: Ymmärtäkää antaa periksi, ennenkun olette menettäneet kaiken. Päästäkää irti, kun vielä olette siinä kunnossa, että kykenette rakentamaan elämää eteenpäin. Muistakaa, että yksikin lyönti on liikaa ja että lasten kannalta oleellista ei ole se, onko kotona yksi, kaksi vai kolme aikuista (saati sitten mitä sukupuolta he ovat), vaan se rakastava lämmin ilmapiiri. Tärkeää ei ole edes se yhdessä rakennettu omakotitalo. Kerrostaloissakin kasvaa ihan tasapainoisia ja onnellisia lapsia. Muistakaa, että ette voi korjata toista ihmistä, ettekä yksin kahdenvälistä suhdetta. Rakastakaa itseänne ja muistakaa erotilanteessa olla ylpeitä myös siitä, miten pitkään liitto kesti, sen musertavan syyllisyyden lisäksi. Muistakaa hoitaa se ero niin, että lapset voi hyvin. Ihminen joka ei ole kuluttanut itseään ihan täysin loppuun pystyy tähän paremmin, kuin sellainen joka on hakannut vuosia päähänsä, että pitää jaksaa, pitää pystyä, ei saa luovuttaa.

Ja niin, meillä on suhteellisen holhoava avioeroprosessi jo nyt yhteiskunnan taholta. Siihen kuuluu se 6-12 kuukauden harkinta-aika. Siinä ennättää kyllä miettiä asioita kerran jos toisenkin. Käydä vaikka terapiassakin.

Rakkaudentäyteistä kesää kaikille, eronneille, eroamattomille ja erottamattomille!