maanantai 10. kesäkuuta 2013

Valtuustoblogi 5/2013: Strategiaa ja Kiljavaa



Kuntakehitysjohtaja Hannu Haukkasalo toimii ryhmän sihteerinä valtuustoseminaarissa

Tänään oli kevään viimeinen kokous ennen kesälomille karkaamista. Kokous sisälsi lähinnä asioita, joita on pitkin kevättä pyöritelty eri puolilla ja nyt tehtiin prosessin päätteeksi päätökset.

Maaseutumainen vai kaupunkimainen?

Strategiaa olen itse ollut työstämässä kolmessa eri seminaarissa (hallitus, valtuusto ja lautakunta) ja yhdessä hallituksen iltakoulussa. Tässä vaiheessa ei siis asiaan ollut juuri lisättävää. Sen sijaan olin tosi yllättynyt siitä, miten paljon omaa ääntä sai yhdessä muiden samanmielisten kanssa kuuluviin. Alunperin kestävä kehitys oli pudotettu pois strategiasta, koska "määritelmä on niin hankala ja voi tarkoittaa mitä vaan". Riittävän väännön jälkeen saimme kestävän kehityksen kaiken yläpuolelle tulevaksi arvoksi, jonka alle muodostui arvokenttään kehitysmyönteisyys, palveluhenkisyys, suunnitelmallisuus ja luotettavuus.

Itsehän olen sinänsä ollut aina sitä mieltä, että arvopuheella ei ole kauhean paljon mitään tekemistä itse arvojen kanssa ja näistä strategioistahan voi muutenkin olla montaa mieltä, tai niiden merkityksellisyydestä. Silti olen onnellinen siitä, että strategia on juuri tämän näköinen. Että siinä korostuu joukkoliikenne, tiivis yhdyskuntarakenne olemassa olevien keskuksien yhteyteen, vastuu ympäristöstä ja palveluista. Strategian työstäminen oli myös mielestäni osallistavaa ja onnistunutta, kyselyjä tehtiin niin asukkaille kuin työntekijöillekin ja myös nuorisovaltuusto pääsi mukaan osallistumaan strategian työstämiseen seminaarissa. 

Tästä kaikesta huolimatta keskusteltiin asiasta myös valtuuston kokouksessa. Iso kysymys oli se haluammeko Tuusulan olevan kaupunkimainen (kuten esityksessä) vai maaseutumainen (Antti Kaikkosen esitys)? Itse en välttämättä koe Tuusulaa kaupunkimaiseksi, mutta missiona se on mielestäni enemmän kannatettava kuin maaseutumaisuus. Paljon kuultiin puheenvuoroja joukkoliikenteen puolesta. Pääsimme jopa äänestämään aiheesta, valtuutetuista 39 halusi Tuusulan mission olevan kaupunkimainen (12 maaseutumainen).


Strategian työstämistä valtuustoseminaarissa huhtikuussa

Piikki auki?

Osavuosikatsaus ja Case Kiljava. Osavuosikatsauksen osalta todettiin, että masentavaahan tämä on, mutta talousarvion puitteissa jossain määrin mennään, kun henkilöstösäästöt on purreet jne. Vielä on mahdollisuus positiiviseen tilinpäätökseen, mutta sen puolesta ei lyötäisi vetoa.

Keskustelu Kiljavan sairaalasta oli (ei-yllättäen) railakasta, paljon puheenvuoroja käytettiin. Koko ruljanssin käsittely vaatisi oman bloginsa, joten todettakoon vaan että yksimielisesti kannatettiin kuntoutusta ja Kiljavan sairaalan osakassopimuksen allekirjoittamista, mutta erimielisyyttä ilmeni sen rahoittamisesta. Kokoomus tahtoi soten löytävän osan kokonaissummasta budjettinsa sisältä, kun taas esityksenä oli että sotelle myönnetään lisämääräraha kokonaisuudessaan. Lauri Untamo puhui liikuttavasti velkaantumisesta. "Me emme syö lastemme lautasilta." Aion palata tähän lauseeseen, kun keskustelemme ilmastonmuutoksesta. Äänestys sinänsä oli läpihuutojuttu (36 puolesta), ei sotessa ole mitään mistä leikata, lisämääräraha on välttämätön. Tuusulan velka/asukas on edelleen maltillisella tasolla. Tässä vaiheessa kokous oli jo kestänyt yli klo 21. 

Suunnitelmia: Terveyttä ja hyvinvointia

Kokouksen lopuksi siis hyväksyimme sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suunnitelman vuosille 2013-2020 sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman 2013-2016. Lautakuntammehan esitti että nuorten osallistaminen nostettaisiin tavoitteeksi jälkimmäiseen ja näin tapahtui lautakunnan esityksestä. Pidin puheenvuoron asiasta. Tarvitsemme järjestelmällisyyttä nuorten osallistamiseen, se ei voi olla kiinni yksittäisten toimijoiden aktiivisuudesta. Tuusulan kohdennettu nuorisotyö nuorisotakuun toteuttamiseksi sai myös kehuja. Ja syystä. 

Torstaina vielä nuorisolautakunta. Sitten ansaittu kesätauko!


1 kommentti:

  1. Olisipa mukavaa,jos joskus päästäisiin pysyvämpään tilanteeseen Kiljavan suhteen.Ei tarvitsisi vähintään kerran vuodessa armotonta kädenvääntöä Kiljavan kohtalosta. Lopputulos ei kuitenkaan siitä miksikään muutu: Kiljava on ja pysyy.

    VastaaPoista