torstai 9. toukokuuta 2013

Avoin kirje Vanhempainliitolle

Hyvä Vanhempainliitto,

aivan aluksi voisin hieman esitellä itseäni, koska olen juuri ymmärtänyt, että olen mitä ilmeisemmin osa Vanhempainliittoa ja sitä kautta Vanhempainliitto puhuu kaiketi minunkin suullani. Olen siis kahden pienen lapsen äiti, erityisopettaja ja kunnallispoliitikko Tuusulasta. Äitinä olen jollain tapaa osana päiväkodin ja alakoulun vanhempainyhdistystä, opettajana olen yhteyshenkilönä yläkoulun ja sen vanhempainyhdistyksen välillä ja poliitikkona olen nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Tämä alkuvuoden pyörinyt Kotirintama-kampanjanne herätti minussa ajatuksia kaikissa näissä rooleissani ja siksi halusin tämän kirjeen teille kirjoittaa.

Todettakoon heti alkuun, että koen kampanjanne (kampanjamme?) epäonnistuneena, en pidä siitä että ulkonaolemista markkinoidaan vaarallisena, en siitä että nuoria ja aikuisia asetellaan vastakkain, enkä siitä että bussipysäkeillä näkyvässä kampanjajulisteessa roikotetaan nuorta aikuisen hyppysissä. En usko, että se on ollut viesti mitä olette halunneet välittää nuorille ja vanhemmille.

Toiminnanjohtajanne Tuomas Kurttila on ansiokkaasti toistellut eri medioissa, että tavoitteena on ollut herättää keskustelua ja että siinä on nyt onnistuttu. Minusta kaikki keskustelu ei ole arvokasta ja toistaiseksi keskustelu on ollut lähinnä sitä, että eri tahottoimittajat, nuorisotoimijat ja tutkijat ovat toistelleet, että kampanja ampuu yli, eikä kerro kovinkaan hyvin nuorten todellisuudesta, ja toiminnanjohtaja Kurttila on toistellut (heidän tekemäänsä?) kyselyä, jonka mukaan valtaosa vanhemmista haluaisi sopia yhdessä lasten kotiintuloajoista ja että nyt pitää käydä keskustelua kasvatuskulttuurista (ks. linkit yllä).

Osallistun nyt siis keskusteluun. Näen vanhempana varsin mahdollisena, jopa todennäköisenä sen, että jossain vaiheessa sovimme yhdessä lasteni ystävien vanhempien kanssa yhteisistä kotiintuloajoista. Koen myös varsin hyvänä ajatuksena sen, että koko kylä kasvattaa lasta ja että kannamme yhdessä vastuuta lapsistamme ja nuoristamme. Se tapahtuu mitä suurimmissa määrin ulkona kaduilla, turuilla ja toreilla. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän teidän (meidän?) kampanjan kanssa.

Koska nyt sitten kuitenkin olen tavalla jos toisellakin sidottu toimintaanne ja näihin kampanjoihin, toivoisin että kuuntelisitte hetken ajatuksiani. Minäkin olen nimittäin huolissani. En ole huolissani siitä, miten valtaosa meidän lapsista ja nuorista pärjää, ne nimittäin pärjää varsin hyvin. Sekä rikollisuus että päihteiden (tupakka, alkoholi, huumeet) käyttö on laskenut vuosi vuodelta nuorten keskuudessa. Kiusaamiseen on alettu puuttua tehokkaammin, kouluissa ja terveydenhuollossa on panostettu ennaltaehkäisyyn ja esimerkiksi oppimisvaikeudet tunnistetaan aiempia vuosikymmeniä aiemmin ja niihin on saatavilla tukea. Keskivertonuorella menee siis varsin kivasti Suomessa 2013. Hieman huolissani olen resurssoinnista tai lähinnä sen puutteesta näissä asioissa.

Sen sijaan olen tosi huolissani niistä lapsista ja nuorista jotka ei lähde sinne ulos maailmaan. Niistä jotka jäävät kotiin ilta toisensa jälkeen, joita ei näe nuorisotaloilla, ei kaduilla, ei ostoskeskuksissa. Olen sitä mieltä, että on tosi tärkeää että lapsilla ja nuorilla on harrastuksia, ystäviä, pääsy ulos kotoa ja hyvää aikaa ulkona maailmassa, jota ei tarvitse pelätä: jossa voi olla ja nauttia elämästä.

Olen huolissani myös mielenterveyspalveluiden heikosta resursoinnista, siitä että on nuoria jotka ovat jo oppineet, että saadakseen apua täytyy ensin yrittää tappaa itsensä. Se ei ole ennaltaehkäisyä. Toivoisin siis, että asiat osattaisiin laittaa tärkeysjärjestykseen, koska, hyvä Vanhempainliitto, hengailu kavereiden kanssa ostarilla perjantai-iltana harvemmin tappaa ketään, mutta hoitamaton masennus voi sen hyvin tehdäkin.

Joten pyydän siis vilpittömästi ja suuntaan toivoni teihin. Teillä selkeästi on visioita ja resursseja. Teillä on mahdollisuus tehdä barometreja perheiden hyvinvoinnista. Teidän jäsenenä on 1400 koulun tai päiväkodin vanhempainyhdistykset.  Voisitteko te Vanhempainliitto, rahoittajanne ja yhteistyökumppaninne siis jatkossa suunnata kaiken tarmonne (ja rahanne) siihen, että sekä kouluissa että terveydenhuollossa olisi riittävät resurssit auttaa näitä nuoria, jotka todella apua tarvitsevat? Ja olisiko mitenkään mahdollista, ettei meidän tarvitsisi kovin kauan nähdä noita kotirintama-julisteista katukuvassa? Tai vaihtoehtoisesti, voisitteko lakata puhumasta asioista koko Suomen vanhempien suulla ja muuttaa nimenne jotenkin rajatummaksi ja jäsenehtonne tiukemmiksi. On vaikea erota liitosta jonka jäsen ei mitenkään virallisesti ole.