lauantai 5. tammikuuta 2019

Ilmastolupaus 2019: ei enää lentoja


Minun ilmastolupaukseni: En enää lennä tänä vuonna 2019.


Jokainen minut tunteva ja näitä sivuja seurannut tietää miten paljon rakastan matkustamista. Pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille abivuonna Taidelukion reissatessa Italiaan. Siitä lähtien matkustaminen on ollut osa identiteettiäni ja osa kaikkia lomiani.

Olen reissannut Greyhound-bussilla ympäri Yhdysvaltojen, reilannut useamman kerran ympäri Eurooppaa, käynyt safarilla Tansaniassa, Victorian putouksilla Zimbabwessa ja Niagaran putouksilla Kanadassa, olen ihmetellyt raunioituneita ja hylättyjä rantoja Senegalissa, sukellellut ja snorklannut Egyptissä ja Thaimaassa, kiivennyt tulivuoren päälle Balilla ja pitkin jäistä rinnettä Islannissa. Olen vaellellut läpi Englannin mantereen ja Mallorcan vuoriston, nauttinut Georgian ruoka- ja viinikulttuurista, maannut Kreikan saarien rannoilla ja eksynyt Miamissa.

Kuvia matkoiltani löytyy näiltä sivuilta paljon, tunnisteella “matkapäiväkirjat”.

Viime maaliskuussa istuin lentokoneessa 10 kilometrin korkeudessa matkalla Thaimaasta kotiin. Silitin pahoista vatsakrampeista kärsivän lapsen päätä sydän huolesta sykkyrällä ja mietin, että mitä järkeä tässä on.

Tuska ilmastonmuutoksesta on ollut läsnä elämässäni niin kauan kuin muistan, mutta silti rakkauteni matkustamiseen on pistänyt minut lentämään kerta toisensa jälkeen, useita kertoja vuodessa eri puolille Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Olen yrittänyt paikkailla huonoa omatuntoani maksamalla kuukausittain rahaa ympäristöjärjestöille, mutta eipä se mainittavasti ole auttanut.

Tuolla reissulla mietin, että eiköhän tämä nyt alkaisi jo riittää. Matkustaa voi eri tavoin, lähelle, junalla, elämyksiä voi löytää mistä vaan. Vaellusmaisemat on lähelläkin kauniita ja kulttuureihin voi tutustua monin eri tavoin. Kauas voi mennä sitten kun on aikaa mennä hitaammin.

Palasimme toissapäivänä jo vuosi sitten varaamaltamme matkalta Egyptistä. Hurghadan järkyttävissä lentokenttämuodollisuuksissa keskellä kaaosta ja vihaisten ihmisten töniminä migreenin kerääntyessä ohimoille oli helppo todeta että tämä päätös on oikea. Lentäminen ei ole helppoa, ei kivaa, eikä hyväksi tälle planeetalle. Olimme kaikki huojentuneita päästessämme kotiin.

Me emme lennä tänä vuonna enää mihinkään. Emme ehkä seuraavanakaan. Kävimme näitä keskusteluja pitkin vuotta lasten kanssa ja yhteisymmärrys asiasta oli selkeä. Kesällä aiomme junailla Euroopassa ja viettää lomilla aikaa maalla ja luonnossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti