keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Pelastetaan hömötiainen ja varpunen

Julkaistu Keski-Uusimaassa 29.3.2019

Samaan aikaan kun hallitus henkäili viimeisiä henkäisyjään ja lopulta kaatoi itsensä sotesotkun törmättyä seinään, julkaistiin Punainen lista. Se käsittelee Suomen lajien uhanalaisuutta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uhanalaisuusarvioinnissa ja -luokittelussa on kysymys siis lajien häviämisen todennäköisyydestä tietyllä aikavälillä. Uhanalaisuusselvityksen perustella hallitus olisi voinut kaatua myös luontomme kiihtyvään katoamiseen.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta, unohdetaan helposti samaan aikaan toinen aikamme katastrofi - luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Vuoden 2019 Uhanalaisuusarvioinnissa oli mukana 22418 lajia ja niistä uhanalaisiksi arvioitiin 2667, eli 11,9%.




Uhanalaisten lajien osuus oli edelleen kasvanut vuoden 2010 arviointiin verrattuna. Emme ole onnistuneet pysäyttämään lajiston uhanalaistumiskehitystä, vaikka Suomi on sitoutunut tähän tavoitteeseen.

Suurin osa näistä lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Toinen uhanalaisille lajeille tärkeä luontotyyppi on perinnebiotoopit. Tunturipaljakoiden lajeilla menee koko ajan huonommin. Tämä johtuu siitä, että arktiset lajit eivät pysty enää pakenemaan lämpenevää ilmastoa.

Merkittävimmät syyt lajien uhanalaistumiseen löytyvät metsäelinympäristöjen muutoksista. Yleisimpiä niistä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.

Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovat asettaneet uhanalaisiksi mm. hömötiaisen ja kuukkelin. Rakentaminen puolestaan on uhkana varpuselle. Tässä on vaan pintaraapaisu Punaisen kirjan sydäntä särkevään sanomaan.

Me rakastamme luontoa, metsiä ja sen lajistoja. Samaan aikaan hävitämme omilla toimillamme sukupuuttoon kokonaisia lajeja. On aika kääntää suunta ja suojella arvokkaita alueitamme ja näitä lajeja sekä tehdä lainsäädännöstä sellaista, että luonnon talouskäyttö ei uhkaa luontomme tulevaisuutta.